Historiaa
Asutus eteläkarjalaisessa Savitaipaleen kunnassa on perin vanhaa. Kuolimojärven alueelta on löydetty kivikautisia asuinpaikkoja ajalta 3000 - 1600 eKr. Kirjallisestikin savitaipalelaisia kyliä mainitaan nimeltä jo niinkin varhain kuin vuonna 1540 Kustaa Vaasan verouudistuksen yhteydessä. Varsinainen Savitaipaleen pitäjä perustettiin vuonna 1639. Tätä ennen Savitaipale kuului ensin Lappeen suurpitäjään ja vuodesta 1570 Taipalsaareen.
Savitaipaleen nimi
Nimen synnystä on rakenneltu monenlaisia teorioita. Jotkut arvelevat sen syntyneen Saimaan-taival-, jotkut Savontaival-sanoista. On haettu selitystä myös vanhasta ruotsista, jossa sana sai tarkoittaa järveä (Sai-maa). Nokkelaa olisi rakentaa yhdistelmä Sai-taipale, mikä olisi sama kuin järvitaipale. Nimi sopisi vesistöpitoisen pitäjän nimeksi. Parempi ja uskottavampi selitys löytyy kuitenkin lähempää, ja sille on olemassa pätevät perustelut. Saimaasta pistää Kuolimoa kohti pitkä ja kapea Savilahti (Lavikanlahti). Voimme kuvitella sanotun: Savilahden taipale - lyhyemmin Savitaipale. Taipale-nimistö on Suomessa laaja. Ne kertovat taivalluksista, siirtymisestä maakannasten yli vesistöstä toiseen. Mainitun Savilahden ranta oli ja on edelleenkin saviperäinen. Kun muinaiset erämiehet ovat vetäneet veneitään Saimaalta Kuolimolle, he ovat varmasti savenneet virsunsa ja pieksunsa siinä puuhassa.
Todennäköisintä on, että Savitaipaleesta on ensin tullut kylän nimi ja sittemmin pitäjän nimi.
Oma pitäjä 1639
Peltoinlahden rukoushuonekunnan asukkaat tekivät itse anomuksen itsenäistymisestä. Kristiina-kuningattaren holhoojahallitus päätti vuonna 1639, että Savitaipaleen pitäjä perustetaan ja siihen liitetään Taipalsaaresta 46 kylää ja Mäntyharjusta 2 kylää. Rajat määrättiin maanmittari Strengin järjestelyjen mukaisesti. Uuteen pitäjään kuului 37 7/8 veroa ja 191 taloa sekä lisäksi joukko autiotiloja.
Kunnallishallinto alkaa
Varhaisempina aikoina päätettiin Savitaipaleen yhteisistä asioista pitäjänkokouksissa, joissa puhetta johti kirkkoherra. Elinkeinoelämän, opetustoimen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiat alkoivat kuitenkin paisua 1800-luvulla niin laajoiksi, että tarvittiin hallintouudistusta. Säätyvaltiopäivät julkaisivat vuonna 1865 asetuksen kunnallishallituksesta maalla. Uusi työnjako oli selkeä: seurakunnalle jäivät puhtaasti kirkolliset asiat ja kunnalle maalliset asiat. Aluksi syntyi sekaannusta asioiden hoidossa.
Savitaipaleen kunnallishallinnon täsmällinen alkamispäivä ei ole tiedossa, sillä ensimmäinen pöytäkirja on hävinnyt. Useasta lähteestä kuitenkin ilmenee, että kunnallishallinto on pitäjässä alkanut vuonna 1867. Kuntakokouksen ensimmäisenä puheenjohtajana on toiminut maanviljelijä Kustaa Hjerppe ja kunnallislautakunnan esimiehenä kauppias Aatami Saarelainen.
Kunnallinen äänioikeus annettiin kaikille Suomen kansalaisoikeuksia nauttiville kunnan jäsenille, jotka olivat verovelvollisia, eivätkä olleet toisen isäntävallan alaisia. Verotus perustui pinta-alaverotukseen: esimerkiksi 1/100 manttaalia teki yhden äyrin. Äänimäärä riippui äyrien lukumäärästä, eli kuinka monta äyriä henkilöllä oli, niin monella äänellä hän sai äänestää. Vasta vuonna 1919 saatiin kunnallinen yleinen ja yhtäläinen äänioikeus.
Kunnallisverot maksettiin alkuaikoina pääasiallisesti luonnontuotteina, kuten viljana, voina, villoina yms., mutta enenevässä määrin myös rahana.
Vuonna 1919 valittiin Savitaipaleen kuntaan ensimmäinen kunnanvaltuusto. Ensimmäisen valtuuston puheenjohtajaksi valittiin varatuomari Ludvig Fagerström. 1920-luvulla toimi valtuuston rinnalla kunnallislautakunta, joka hoiti nykyisin kunnanhallitukselle kuuluvia asioita. Lautakuntien lukumäärä alkoi kuitenkin nopeasti lisääntyä. Vakituisia viranhaltijoita ei vielä 1920-luvulla ollut.
Murre
Savitaipale on vanhan kansankielensä osalta hyvin hajanaista aluetta. Varsinaista Savitaipaleen pitäjän murretta ei ole olemassakaan. Laajan pitäjän eri puolilla on ollut huomattavasti toisistaan poikkeava puhetapa. Naapuripitäjien murteiden vaikutus on ollut silmiinpistävän selvää. Pohjoispuolella olevan Suomenniemen asukkaat puhuivat enemmän savolaisittain ja eteläisen puolen naapurit karjalaisittain. Oman sekoituksensa on antanut myös läntinen naapuri Valkeala, jonka kieli on selvästi hämäläisvaikutteista.
Virallisesti Savitaipale kuuluu kaakkoismurteiden alueeseen, jossa puhutaan savon ja karjalan sekoitusta kaukaisempien yhteneväisyyksien ulottuessa aina Keski- ja Etelä-Kannakselle ja Inkeriin saakka. Kaakkoismurteiden ominaispiirteistä mainittavimpia on loppuvokaalien laaja-alainen kato sijapäätteistä. Murteelle on ominaista mm:n, nn:n, ll:n ja pp:n lyheneminen määräasemissa.